Tässä ohjeessa yritetään selvittää, miten ihmeessä suhtautuvat toisiinsa Windows Installer, Windowsin rekisteri, MSI-paketti, component:ien KeyPath-arvot, ALLUSERS-property, assigned-, published-, advertised-, per-user- ja per-machine-asennukset, tiedostotyypit, Kuun asento ja kananluiden helistely sekä vaikuttavatko kaksi viimeistä loppujen lopuksi mitenkään MSI-paketointiin.

Käsittelemme pääasiassa Windows XP:tä, mutta olennaiset asiat ovat toki samoja myös Windows 2000:n osalta. Eroja on XP:n ja 2000:n välillä on esimerkiksi regedit.exe:n kyvyissä; 2000:ssa on tiettyhin asioihin käytettävä ohjelmaa regedt32.exe.

Aloitamme lyhyellä katsauksella Windowsin rekisteriin.

Windowsin rekisteri koostuu käytännössä kahdesta osasta,

1. HKEY_LOCAL_MACHINE eli HKLM (koneen asetukset) ja
2. HKEY_USERS eli HKU (käyttäjien asetukset).

Näitä rekisterin osia vastaavia tiedostoja kutsutaan hive:iksi ja ne löytyvät seuraavista hakemistoista

Windows kuitenkin tarjoilee rekisteriin useampia ”näkymiä”, jotka näkyvät vaikkapa Registry Editorin (regedit.exe) kautta:

• HKEY_USERS (HKU) sisältää kaikkien käyttäjien rekisterit, mutta kirjautuneen käyttäjän rekisteriin päästään aina käsiksi rekisterihaarasta HKEY_CURRENT_USER eli HKCU.
• HKEY_CLASSES_ROOT eli HKCR koostetaan rekisterin haaroista
  • HKLM\SOFTWARE\Classes ja
  • HKCU\Software\Classes siten, että jos sama arvo on molemmissa paikoissa, käytetään HKCU-haaran asetuksia.

Lisäksi Windows Installer ja ohjelmat itse työntävät lusikkansa tähän soppaan ja hämmentävät niin ettei soppa tahdo paketoijan lautasella pysyä.

Kun Windows Installer käynnistää ohjelman (eli kun käyttäjä käynnistää ohjelman esimerkiksi Windows Installer -pikakuvakkeesta), vertaa Windows Installer MSI-cachessa olevaa MSI-pakettia ja koneella vallitsevaa tilannetta siten, että kunkin component:in keypath-arvo tarkastetaan. Jos keypath ei vastaa MSI-paketissa määriteltyä arvoa, tulkitaan kyseinen component rikkinäiseksi ja se ”korjataan” eli kirjoitetaan koko component:in sisältö uudelleen koneelle. Tätä tapahtumaa kutsutaan nimillä self-repair tai self-healing, mutta oletattavasti myös nimityksiä ”Mitä helvettiä tämä kone nyt tekee?!” ja ”Voi &#%*!” on käytetty. Self-repair on kuitenkin oikeasti hyödyllinen ominaisuus ja toivottu toimenpide, kun esimerkiksi käyttäjä käynnistää ohjelman ensimmäistä kertaa ja häneltä puuttuvat MSI-paketissa määritellyt HKCU-rekisterihaaran arvot. Lisäksi huolimattomasti tehty paketti muistuttaa ylläpitäjää tehdyistä virheistä tässä muodossa.

Windows Installer edellyttää, että jokaisella component:illa on keypath. Jos keypath-arvoa ei ole erikseen määritelty, käytetään sellaisena MSI-paketin Component-taulun Directory_-sarakkeessa olevaa hakemistoa.

Otetaanpa esimerkkinä kuvitteellisen ohjelman ”Foo” MSI-paketti, joka alla olevassa kuvassa on avattu Orcalla ja valittu Component-taulusta regcomponent1:lle määritelty KeyPath-sarakkeen arvo registry1.

Attributes-sarakkeen arvo 4 taas kertoo, että kyseessä on rekisteriarvo.

Keypath-arvo registry1 löytyy siis Registry-taulusta, joka on avattuna alla olevassa kuvassa.

Sarakkeen Root arvo 0 tarkoittaa, että rekisterimuutos tehdään HKCR-haaraan siten, että jos kyseessä on per-user -asennus, muutetaan HKCU\Software\Classes hiveä ja jos taas per-machine -asennus niin muutetaankin HKLM\Software\Classes hiveä. Alla on listattu kaikki mahdolliset arvot.

Rekisteriasetusten osalta on syytä olla varsin huolellinen, miten ne määrittelee MSI-pakettiin, ryhmittelee component:eihin ja asettaa keypath-arvot. Huolimattomalla paketoinnilla voi päätyä esimerkiksi tilanteeseen, jossa eri paketit yrittävät vuorotellen aina käynnistettäessä korjata omasta mielestään ”rikkoutuneita” component:eja. Erityisesti tiedostotyyppien assosioinnissa eri ohjelmille on oltava tarkkana.

Otetaanpa esimerkki, jossa meillä on kaksi ohjelmaa, sanotaan Foo ja Bar, ja näiden MSI-paketeissa on määritelty Registry-taulussa seuraavat rekisteriasetukset

ja Component-taulu näyttää vastaavasti seuraavanlaiselta:

Kun ohjelma Foo asennetaan, se muuttaa .txt-tiedostopäätteen itselleen. Tämän jälkeen asennetaan ohjelma Bar, joka tekee saman. Kun ohjelma Foo sitten käynnistetään, Windows Installer toteaa asennuksen olevan rikki ja muuttaa .txt-tiedostopäätteen itselleen. Ohjelmaa Bar käynnistettäessä käy samalla tavalla. Jos käyttäjä käy itse muuttamassa .txt-tiedostopäätteen jollekin kolmannelle ohjelmalle, säilyy tämä muutos tasan niin kauan kunnes Foo tai Bar jälleen käynnistetään.

Keypath -arvot ovat vaarallisia myös silloin, kun ohjelma itse käyttäjän administrator-oikeuksien avustamana haluaa muuttaa keypath-arvolla varustetun component:in sisältämiä rekisteriasetuksia.

Mikä siis oli tarinan opetus? Tutustutaanpa vielä hieman Published- ja Assigned-asennustyypeihin ja niihin olennaisesti liittyvään Windows Installerin ALLUSERS-propertyyn ja jätetään opetus vielä vähän tuonnemmaksi. (Oikeasti yritän vain luetuttaa koko dokumentin.)

Windows Installer tuntee propertyn ALLUSERS. Tällä propertylla voidaan ohjata asennuksen toimintaa käytettäessä ”kliksutteluasennusta”. Kun käytetään jotain ohjelmistojen jakelujärjestelmää, kuten vaikkapa active directoryn group policyt, ei ALLUSERS-propertyn määritteleminen MSI-pakettiin ole tarpeellista. ALLUSERS-parametri voi olla määriteltynä MSI-paketin Property-taulussa tai se voidaan antaa (korvaten myös paketissa mahdollisesti määritelty arvo) asennuksen yhteydessä komentoriviltä: msiexec /i foo.msi ALLUSERS=1 tai msiexec /i foo.msi ALLUSERS=””. ALLUSERS-property määrittelee, tehdäänkö tai yritetäänkö tehdä niin sanottu ”Per-user” vaiko ”Per-machine” -asennus. Ohjelmaa asentavan käyttäjän oikeuksilla on ratkaiseva merkitys, kuten alla olevasta taulukosta nähdään.

Ja todetaanpa vielä toistamiseen, että kun käyetään jotain ohjelmistojen jakelujärjestelmää, kuten vaikkapa active directoryn group policyt, ei ALLUSERS-propertyn määritteleminen MSI-pakettiin ole tarpeellista tai edes merkityksellistä. Ohjelmistojen jakelujärjestelmä kyllä huolehtii ihan itse, onko kyseessä Per-user vaiko Per-machine -asennus.

Noudattamalla seuraavia periaatteita vältät pahimmat ongelmat kääriessäsi rekisteriasetuksia pakettiin:

• Ohjelman omia rekisteriasetuksia, eli sellaisia joiden myöhemmästä ylikirjoittumisesta ei ole pelkoa, sisältävät component:it voi huoletta varustaa keypath-arvolla.
• HKCU-haaraan haluttavia rekisteriasetuksia sisältävät component:it pitää varustaa keypath-arvolla, jotta rekisteriasetukset luotaisiin käyttäjän käynnistäessä ohjelmaa ensimmäistä kertaa.
• Yleisiä rekisteriasetuksia, kuten tunnettuja tiedostopääte- ja protokolla-assosiointeja lisättäessä ei kyseisiin component:eihin kannata laittaa keypath-arvoa.

On myös mahdollista tehdä MSI-paketista hieman ”kiltimpi” käyttämällä component:issa seuraavaa attribute-arvoa:

(Component Tablen kuvaus MSDN:ssä)